Tilan tulevaksi paimenkoira roduksi valikoitui talvella 2009 partacollie. Rodun valintaan vaikuttivat mm. tulevien omistajien paimenkoiran koulutuskokemuksen puuttuminen sekä perhekoira ominaisuudet. Varsinaiset karjakoirarodut jätettiin vielä väliin ja päätettiin aloittaa ”pehmeämmällä” rodulla opiskelu paimenkoiran kouluttamisesta.
Suomen Partacollien yhdistyksen sivujen kuvaus rodusta ja vierailu Riitta-Liisa Koposen luona Tampereella varmistivat, että päätös hankkia paimenkoiraksi partacollie, oli meidän kohdalta oikea. Riitta-Liisalla oli sopivasti pentuekin tulossa kevättalvelle. Keskusteluja pennun tulevista kotioloista käytiin jo hyvissä ajoin. Alun perin harkinnassa oli urospentu, joka lopulta vaihtui narttuun. Pentueen vanhin tyttö osoitti jo pienenä kasvattajan mielestä riittävää sinnikkyyttä paimen- ja maatilakoiran uralle, joten hetken pohdinnan ja pentuihin tutustumisen jälkeen päädyttiin tähän tyttöön. Glenthistle Dark Lady sai kutsuma nimekseen Safira ja muutti vappuna 2009 Tampereelta Jalasjärvelle.
Ensimmäisenä kesänä Safiraa suorastaan hirvittivät kaikki isot, karvaiset ja sarvelliset eläimet. Hetken kävi mielessä, tulisiko tästä lopulta minkäänlaista paimenkoiraa. Koiran koon myötä kasvoi kuitenkin sen itseluottamus ja muutaman onnistuneen sonnille haukkumisen jälkeen, koko koiran asenne noita suuria karvaisia eläimiä kohtaan muuttui. Kiinnostusta alkoi löytyä.
Kesällä 2010 lähdettiin mukaan Suomen Partacollie yhdistyksen järjestämälle paimennusleirille Somerolle. Leirillä paimennettavina eläiminä käytettiin lampaita. Innokkuutta ei tältä jo hieman itsepäiseltä nuorelta neidiltä puuttunut lainkaan. Suurin työ leirillä olikin omistajien opettaminen ja riittävän kurin pitäminen koiralle. Paimennustaipumus koe suoritettiin leirin lopuksi ja siitä suoriuduttiin hienosti keskiarvosanalla 4. Tuomarin kommentti oli, että koira on hyvin innokas ja lupaava, mutta vaatii kovaa kurinpitoa. Luonne Safiralla onkin kehittynyt hyvin sinnikkääksi ja kiinnostus karjaa kohtaan on vain kasvanut. Nautojen kanssa on kuitenkin oltava varovaisempi kuin lampaiden, joten karjan käsittelyn kanssa edetään pikkuhiljaa.
Safiran päivärutiineksi on tilalla muodostunut fasaanien häätäminen, rehunhaku ja -jako traktorin hytissä sekä kaikkien mahdollisten kissaa muistuttavien eläinten karkottaminen. Autolla matkustaminen on Safirasta välttämätön paha, josta se ei pentuna pitänyt lainkaan. Sitä vastoin traktorin ja puimurin hytissä istuminen kuuluvat sen mielipuuhiin. Aidan teko kesällä keskellä Luopajärven lakeutta, on myös mielekkäimpiä töitä. Safira omaa myös hyvin paljon perhekoiran ominaisuuksia ja viihtyy aina siellä missä ihmisetkin ovat.
